Sedät vastaan maailma

Tämän tekstin lopussa on kissakuva. Mutta mitä yhteistä on majoituspalvelu Airbnb:llä, Onnibussilla, Uberilla ja ravintolapäivällä? Kaikki ovat uusia lähestymistapoja vanhoihin tarpeisiin — ja kaikilla ideoilla on sedät perässään. Tiedättehän: setien mielestä Airbnb tuhoaa hotellitOnnibusin pysäkit liian lähellä asiakkaitaTaksiliitto ei näe uberille tarvetta koska suomalaisiakin takseja voi tilata tekstiviestillä ja ravintolapäivä on muuten vaan haitarista.

Tässä on itseasiassa se isänmaamme ongelma, ja se on yli viisikymppiset sedät. Sedät jotka pitävät vimmatusti kiinni käsien läpi hiekan lailla valuvasta vanhasta liiketoimintamallista. Sedät, jotka ovat luoneet koko maan täyteen luddiittimaisia rakenteita, joilla uuden tuleminen yritetään estää. Sedät, jotka ovat asemoineet itsensä siihen kohtaa yhteiskuntaa, jossa setiä kuunnellaan.

Ja mikäs siinä, on aivan se ja sama jos me odotamme 5-6 vuotta sitä, että sedät käyvät tuhoontuomittua viivytystaisteluaan uusia liiketoimintamalleja vastaan. Airbnb ja Uberin musta auto tulee kuitenkin.  Juttu on siinä, että nämä ovat niitä uusia bisnesideoita. Uberin laskennallinen arvo on 18 miljardia dollaria. Onnibus investoi isosti, ja olisi voinut investoida jo  monta vuotta sitten. Miksei Airbnb ole suomalainen keksintö?

Ja tiedättekö – nämä ovat kaikki palveluita. Aikalailla iso osa menestyvistä firmoista on pystynyt luomaan oman konseptinsa niin, että fokus on palveluissa. Nokia keskittyi maailman parhaaseen puhelinrautaan. Apple keskittyi päräyttäviin palveluihin. Suomessa on edessä valtava haaste, kun meidän pitää heilauttaa koko elinkeinorakenteemme palveluiden puolelle. Muutos on sinänsä ollut käynnissä jo monta kymmentä vuotta.

 

Suomen elinkeinorakenne

 

Kuten kuvasta näkyy, teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Tästä huolimatta käsitys vientiteollisuudesta maan kivijalkana on vahva. Vientiteollisuutta varten on rakennettu käsittämättömät määrät lainsäädäntöä, verokannustimia, julkisia investointeja ja politiikkaa. Presidentti fiilistelee Talvivaaraa (siis Talvivaaraa!) uutena Nokiana. Ja vaikka mitä tehdään, niin paperi ei käy enää kaupaksi eikä Suomessa kannata tehdä modeemeja. Ja mitä tekee setä? Setä vaatii palkanalennuksia, jos vaikka tästä bisneksestä saisi vielä muutaman pisaran tiristettyä. Missään nimessä ei mietitä josko paperiteollisuuden pitäisi miettiä koko bisnesmallinsa uusiksi. Ei Suomessa koskaan kyetä kilpailemaan hinnalla, mutta meillä on kuitenkin vakaa valtio ja koulutettu kansa. Ei meidän tarvitsisi.

Ymmärrän kyllä tämän setien tuskan: jos oma bisnes luistaisi alta, niin minäkin pitäisin kiinni rystyset valkoisena siitä vähästä, mitä vielä on. Haluaisin huspois markkinoilta uberit ja onnibussit ja muut nuorison humputukset.

Sedät ovat vallankahvassa vielä pitkään, ja sedät pitävät maailmasta sellaisena kuin se heille oli hyvä. Suomen äärettömän vahvat korporativistiset järjestelmät pitävät kyllä huolen sedistään; setä on sedälle setä. Edelleen viisikymppiset ay-pomot suunnittelevat tulevaa eläkejärjestelmää, edelleen sedät istuvat läskisoosikerhossa muistelemassa menneitä ja sopimassa tulevaa. Sedät nimittävät toisiaan hallintoneuvostoihin ja edelleen 50-60 -vuotiaat sedät tekevät maabrändyraportteja ja tulevat siihen lopputulokseen, että särkiherkku tomaatilla ja puhdas vesi ovat maamme avain onneen.

Mutta nimenomaan tämä on se meidän maamme tragedia- kun meidän pitäisi keksiä itsemme kokonaan uudestaan, ja se edellyttää täysin uusia bisnesmalleja ja -ideoita. Ei se tarkoita kenenkään irtisanomista eikä se tarkoita että vanhan talouden ihmiset eivät olisi kelpoisia tekemään uusia töitä. Se tarkoittaa vain sitä, että menneisyyteen katsovien setien pitäisi ymmärtää keskittyä täysillä purjehdukseen ja golffiin; meidän nuorempien pitäisi hypätä kuskin paikalle ja purkaa yhteiskunnasta vanhaa taloutta tukevat järjestelmät.

Olen silloin tällöin pilkannut varsinkin kokoomuslaisia yrittäjäystäviäni fiktiivisestä yrittäjyyden raskauden myytin hellimisestä. Tiedätte varmaan: miten Suomessa yrittäjää aina sorretaan, Suomessa ei saa menestyä, kateutta on kaikkialla ja niin edelleen. Myönnän olleeni osin väärässä: nimenomaan tämä setien 70-lukukerho on itseasiassa menestyksen este — ei tietenkään yksittäisen yrittäjän kohdalla, mutta isompana kokonaisuutena. Juuri menneisyyteen käpertyminen ja samojen asioiden tekeminen uudestaan ja uudestaan (vaikka yhteiskunta muuttuu globaalisti ja paikallisesti rankasti) on menestyksen este.

Kyllä Suomessa menestyä saa, se on vain hiton vaikeaa kun kone on viritetty 70-luvulle.

Joten: sedät golffaamaan. Me hoidetaan homma tästä eteenpäin!

Kille-kissa ja kirjoittaja.

Kille-kissa ja kirjoittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu