saloniemi Kärttyisä paremmintietäjä.

Ei itkeä saa, ei meluta saa

Jos sinulla on rannekello, kuuntele sen tikitystä. Se on noin 20 desibeliä. Vieressä nukkuva ihminen on noin 25 desibeliä. Keittiössä käynnissä oleva moderni jääkaappi on noin 30 desibeliä. Toisessa ääripäässä stadionkonsertti on noin 90 desibeliä, lähtevä suihkukone vierestä kuunneltuna 120 desibeliä. Ei kannata mennä kokeilemaan. Kaupungin taustahuminan (55-60 desibeliä) huomaa kun tulee esimerkiksi mökiltä kaupunkiin.

Desibelit ovat logaritminen asteikko -- siis desibelimäärän kaksinkertaistuminen tarkoittaa äänenvoimakkuuden kymmenkertaistumista. Ja toisinpäin. Ja monella muulla tavalla.

Tällä hetkellä ohjearvoina asunnoissa on päivisin 35 desibelin äänentaso, öisin raja on 30 desibeliä. Ja se on vähän. Se on itseasiassa niin vähän että siihen ei juuri kaupungissa päästä. Kokeilin epäluotettavalla puhelimen mittarilla paljonko ohiajava 64N tuotti melua makuuhuoneeseen. Ikkunat suljettuina ja yöllä. Noin 45 desibeliä.

Vaadinko minä siis Helsingin bussiliikenteen lopettamista yöaikaan? No en tietenkään. Mutta Sosiaali- ja terveysministeriö vaatii.

  • Uusi asumisterveysasetus annetaan kuluvan kevään aikana. Sen mukaan yöaikaan sisälle kuuluvan melun yläraja 30 dB pudotetaan 25 desibeliin. Asetus lähtee siitä, että melun tuottaja on vastuussa säädetyn rajan noudattamisesta. Melun aiheuttaja joutuu selvittämään ja poistamaan raja-arvojen ylittymisen aiheuttavat tekijät.

Siis 5 desibelin pudotus varsinkin logaritmisen asteikon alapäässä tarkoittaa melutason vähentämistä yli kolmella neljäsosalla. Kaupungissa. Tästä tulee ongelmia aivan kaikille: ensimmäisenä pitää kieltää autot, sen jälkeen asuminen ja ennenkaikkea ihmiset. Tavoiteltu 25 desibeliä on hyvän äänitysstudion taustakohina.

Ja kun kaupungin taustakohina on yölläkin noin 40-50 desibeliä, tässä päästään jo mittausongelmiin. Melun mittaaminen ei ole sekään ole itsestäänselvää- mitataanko pulsseja, tiettyä taajuutta, miten erotetaan tietty äänilähde taustahälystä ja minkälaisia psykoakustisia kertoimia käytetään. Ja niin edelleen.

Koko idea on täysin pähkähullu. Kaupungissa on aina melua. Sitä tulee ihmisistä, busseista, junista, ravintoloista, lentokoneista, lakaisukoneista, ulkomaalaisista, baareista ja minusta, tehtaista, tuulesta ja linnuista. Kaupungin melutaso yöllä näyttää tältä:

graafi

Pienhiukkasnormien suhteen oli hiukan sama tilanne. Jos katsotaan ohjemitoituksia, niin kaupunkia ei ensinkään saisi rakentaa. Jonka seurauksena rakennetaan kauemmas, jonka seurauksena autoillaan enemmän, jonka seurauksena pienhiukkasia tuotetaan enemmän...

Viranomainen tarkoittaa varmasti hyvää ja on päätellyt (aivan oikein) että melu on terveyshaitta. Mutta esitetty ratkaisu on täysin toteuttamiskelvoton- millään kuviteltavalla olevalla keinolla ei koskaan päästä 25 desibelin meluun öisin.

Paitsi tietysti kieltämällä kaupunki.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Vai ollaanko tässä myymässä paksuja seiniä ja ikkunoita?

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kysehän on sisälle kuuluvasta melusta eikä ulkona olevasta. Desibeli-ikkunoilla saa parhaimmillaan 45-50 dB vaimennuksen melutasoon, mikä useimpina öinä tarkoittaa, ettei sisälle tule yli 25 dB (ulkona alle 70-75 dB).
Vanhoissa rakennuksissa vastuu menee todennäköisesti niin, että meluntuottaja on vastuussa melusta ja sinä olet vastuussa sen vaimentamisesta - eli tilataan ikkunaremonttia ja laitetaan karvatuubat ilmanvaihtohormeihin.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kolumnistiä ei häiritse ainakaan tuulimyllyjen melutaso Helsingissä.

Toimituksen poiminnat