saloniemi Kärttyisä paremmintietäjä.

Demokratian kriisi

Viikonlopuksi luin Heikki Patomäen kirjoituksen, joka kertoi siitä miten vasemmisto on kriisissä. Patomäki tarkoittanee pelkästään vasemmistoliittoa. Vasemmistoliitto onkin hävinnyt vuodesta 1995 lähtien kaikki eduskunta- ja kunnallisvaalit, joten kriisistä ei ole kysymys. Ei ole olemassa 20 vuotta kestävää kriisiä.

Patomäen kirjoitus liittyy kuitenkin suurempaan trendiin: ihmisiä ei enää erityisemmin kiinnosta puoluepolitiikka. Suomen puoluekenttä on äärettömän staattinen: SKDL-Vasemmistoliitto- eroamisen jälkeen ei uusia eduskuntapuolueita käytännössä ole syntynyt. 

Äänestysaktiivisuus laskee tasaisesti- erityisesti nuorten äänestysaktiivisuus on 10-15 prosenttia vanhusten äänestysaktiivisuutta alempana. Ja kun joku itkee krokotiilinkyyneleitä nuorison äänestysaktiivisuuden nostamiseksi niin älkää uskoko. Ei sitä kukaan halua oikeasti nostaa.

Vielä 15 vuotta sitten käytännössä ainoa tapa päästä vaikuttamaan politiikkaan oli kiivetä vallan tikapuita joissain poliittista valtaa käyttävässä yhteisössä: puolueessa, ay-liikkeessä, työnantajajärjestössä tai isossa teollisuusyrityksessä. Mutta maailma muuttui ja maailma jätti puolueet.

Nykyään puolueilla ei ole monopolia sen paremmin valtaan, demokratiaan kuin politiikkaankaan. Merkittävä osa aktiivisista ihmisistä kerta kaikkiaan ohittaa poliittiset puolueet vaikuttamisessa. Ihmiset perustavat omia ketteriä ja väliaikaisia lobbausorganisaatioita (kuten Energiaremontti, Lisää kaupunkia Helsinkiin tai Hommaforum) ja ajavat haluamaansa asiaa läpi kaikissa puolueissa. Ihmiset tuovat kansalaisaloitteina lakialoitteita eduskuntaan (Tahdon 2013) ja käyvät itse lobbaamassa kansanedustajia- samalla kun rahoittavat virallisten kanavien ohi Amnestyä ja Kirkon ulkomaanapua. Mitä lisäarvoa tälle toiminnalle toisi se, että se tapahtuisi puolueen piirissä? Pullaa kuluisi enemmän, tuloksia tulisi vähemmän.

Yhteistä näille kaikille on tietty väliaikaisuus, strukturoimattomuus ja panpoliittisuus. Näin toimivat ihmiset eivät sido itseään tiettyyn puolueeseen tai puolue-identiteettiin. Kun yksi projekti on saatu valmiiksi, toinen saattaa olla toisessa päässä poliittista spektriä. Porukalla saattaa olla puuhamies mutta ei yhdistystä, hallitusta, toiminnantarkastajaa tai edes rahaa. Tämän takia nämä ovat perinteisille puoluepolittisille toimijoille hankalasti havaittavia.

Puolueissa läpi kentän tämä usein hahmotetaan viestintäongelmana. Puolueen aktiivit ja työntekijät kokevat, että ihmiset kaikkoavat siksi että viestiä ei ole kuultu. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta: puolueiden viesti kuuluu paremmin kuin koskaan, ja suurin osa ihmisistä ei ole siitä erityisen kiinnostuneita. Puolueiden suurin riski on se että ne jäävät jakamaan keskenään sadan prosentin gallupkannatusta ja 200 paikkaa eduskunnassa, vaikka suuret massat puolueiden takaa ovat jo aikaa sitten kaikonneet.

Tämä ei ole demokratia 2.0 tai uusi kansalaisvaikuttamisen aika. Tämä ei ole itsessään hyvä tai huono asia. Iso osa maailman ongelmista on edelleen sellaisia jotka voidaan ratkaista vain puoluepoliittisesti. Mutta se puolue joka ymmärtää tämän uuden paradigman ja osaa kääntää sen hyväkseen voittaa kaiken ja saa tulevaisuuden. Muilla on vähän heikompaa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Vanha sanonta pitää kaiketi yhä kutinsa, valta seuraa rahaa ja se kellä on valtaa niin vastuussa päätämisestä. Globaalissa maailmassa eniten rahaa on kansainvälisillä suuryritykdillä ja suurilla pankeilla. Tämä on suunta joka jakaa ihmiset maailman omistajiin ja heidän alaisiin. Se pakottaa kaiken kaupalliseen ja esineellistettyyn kuosiin kunnes uudliberalismi eli markkinaliberalismi saa pysyvän vallan. Jopa ihmisarvo ja -oikeydet tulevat olemaan kaupan. Tulevaisuudessa kaikki on markkinaehtoista, sinua tullaan jpa laskuttamaan ilman hengityksestä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

En näkisi tätä Suomen tilannetta vain nuoriso-ongelmana. Kysymys on siitä, että meidän älyvapaa poliittinen "kulttuurimme" on tehnyt kaikista puolueista yhtä ja samaa mössöä. Eihän silloin äänestäjille jää mitään valinnan varaa eikä kuluttajansuojaa.

Vasemmistoliiton ja koko Suomen työn puolueiden joukon perusvirhe on se klassinen eli on erehdytty "herrojen kanssa marjaan".

Ei olisi pitänyt suostua suomalaiseen idioottimaiseen "pääministerivaaliin" - jossa suurin puolue saa automaattisesti pääministerin paikan vaikka sen osuus ei olisi kuin runsas viidennes äänistä - ja "sekamatelisoppahallituskulttuuriin".

Olisi heti mentävä opintomatkalle Ruotsiin ja muihin sivistyneisiin demokratioihin, joissa hallitukset muodostetaan puolueblokkien perustalle: http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200353...

Vasemmistoliiton pitää hakeutua blokkiin Sdp:n ja Vihreiden kanssa. Niiden varaan pitää rakentaa Suomen Labour-blokki. Mutta nykyisessä eduskunnassa niiden varaan ei saada aikaan läheskään eduskuntaenemmistöä.

On lohdutonta odottaa vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Mutta ei ole juuri muuta mahdollisuutta, koska istumalla Kokoomus-vetoisessa hallituksessa 2011-2015 on vajottu ennätyksellisen alas.

On unohdettava vanhat suhteet itäiseen naapuriin. Venäjä on valtiona mahdollisimman kaukana Labour-ihanteista. Se on yksinvalta ja oligarkkivaltio, varsinainen ryöstökapitalistitalous. Ilmankos sen valtapuolue taitaa olla Kokoomuksen "veljespuolue"...

Siinä on ensiapuohjeita Vasemmistoliitolle. Muut puolueet voivat ottaa oppia mutatis mutandis eli muuttuvat seikat huomioon ottaen.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

On muuten kyllä harvinaisen typerä bloggaus.

Millä ihmeen tavalla nämä "aktiivisten ihmisten perustamat lobbausorganisaatiot" muka "kerta kaikkiaan ohittavat puolueet vaikuttamisessa"? Monet noista mainituista esimerkeistä ovat lobanneet nimenomaan niitä _puolueita_, ja niiden toiminta on useimmiten kanavoitunut täysin perinteiseen tapaan puolueissa tapahtuvaan vaikuttamiseen. "Lisää kaupunkia Helsinkiin" on vahvasti vihreiden kaupunginvaltuutettujen taustaryhmä, ja Hommaforum on assosioitunut perussuomalaisten ehdokkaiden tukiryhmäksi. Nekin hommalaiset, joille PS oli epämieluisa vaihtoehto, nimenomaan reagoivat, no, perustamalla uuden puolueen, joka oli Muutos 2011. Energiaremontti puolestaan aktivoitui nimenomaan eduskuntavaalien alla, ja tämänlaisia tempauksia, joissa ehdokkaat ovat voineet pyöriä parrasvaloissa kannattamassa jotain uutta kansanliikettä, on ollut maailman sivu.

"Strukturoimattomuus ja väliaikaisuus" ovat hauskoja sumeita sanoja, mutta loppujen lopuksi kaupunkiryhmä on ollut olemassa jo muutaman vuoden, mikä someaikana on iäisyys, ja Hommaforumkin on ollut alusta asti rekisteröity yhdistys. Tosiasiassa mikään ei ole muuttunut. Puoluepolitiikan liepeillä toimivia vaikuttajia ja painostusryhmiä on ollut aina, ja juuri muuta uutta ei ole tullut kuin ne mediat, joiden kautta ne toimivat. Perinteiset puolueet ovat myös sujuvasti oppineet aistimaan nämä virtaukset ja osaavat käyttää niitä yhtä suvereenisti hyväkseen kuin ennenkin. Maahanmuuttokriittiset nettikirjoittajat saatiin valjastettua perussuomalaisten pikkutakkipoliitikoiksi; intoa piukassa puhkuvat kaupunki- ja pyöräilyaktivistit hilluvat vihreiden valtuutettuina tekemässä lehmänkauppoja Helsingin kokoomuksen kanssa; entiset punavihreät feministit ja talonvaltaajat touhuavat vasemmistoliitossa; ja niin edelleen.

Eli no, joutavaa lätinää. Hesarin kolumnikamaa, jotain sellaista mitä Taneli Heikka voisi kirjoittaa kun on taas jollain teennäisfuturistisella tripillä.

Käyttäjän saloniemi kuva
Tuomas Saloniemi

Kas, Jalonen kommentoi taas asioita jotka eivät kiinnosta häntä ollenkaan. Totta kai ne lobbaavat puolueita ja kansanedustajia, jotka pitävät käsissään formaalia valtaa. Ei kirjoituksessa väitetä että kansanedustuslaitos tai puolueet lakkaisivat olemasta.

Mielelläni kuulisin jonkun esimerkin siitä miten perinteiset puolueet ovat osanneet haistella tuulia ja osanneet käyttää näitä suvereenisti hyväkseen. Oikeastaan perussuomalaiset oli ainoa jotka tekivät aktiivisesti näin, mutta sekin sitten meni töhöilyksi kun kartta ja maasto eivät pitäneet yhtä.

Toivottavasti siellä Tamperella nämä epäkiinnostavat asiat eivät nyt aivan koko sunnuntaita pilanneet. Käy vaikka kävelylenkillä, se helpottaa.

Toimituksen poiminnat